tiistai 1. syyskuuta 2015

Historia

Tammikuu 2010
Asuin kerrostalossa Tampereella ja olin aina asunutkin kaupungissa. Minun mummilla tai papalla ei ole ollut maatilaa. Minä olen kotieläimistä ymmärtänyt eniten gerbiilistä tai koirasta. Kuusivuotiaaksi asti asuimme Helsingissä. Muistan, kun käytiin Fallkullan kotieläinpihalla. Näin lehmän, mutta se ei tullut niin lähelle aitaa, että olisin yltänyt rapsuttamaan.


Isosiskon kanssa kotieläinpihalla. Päätin ottaa kivan kissan mukaan.
Myöhemmin opin laittamaan kumpparit oikeisiin jalkoihin.


Nyt kuitenkin jostain syystä heräsi halu lähteä maalle. Tiesin, että kaikkea ei saa heti. Suurissa suunnitelmissa täytyy olla pitkäjänteinen tai todella rikas. Ja suunnitelmia voi toki muuttaa, jos alkaa tuntua huonolta.

Tein siis viisivuotissuunnitelman:
”Sitten, kun täytän 32, minulla on..”
Suunnitelma sisälsi talon maalla, lampaita, kanoja, saunan, leivinuunin ja lautalattian.
Lopussa oli vielä kaneetti: ”nyt kun deadline on päätetty, ei muuta kuin odottelemaan ajan kulua”.

2010 aloin kiinnostua enemmän ruoanlaitosta. Kokeilin erilaisia perinnereseptejä, kiikutin Ahlmanin tilalta maitoa itselleni ja valmistelin kotijuustoja. Aloin syödä perus kotiruokia perus raaka-aineista. Ei aina, mutta silloin kun kokkasin.

Koko kesän vapaapäivät vietin mökillä kalastaen, askarrellen ja vettä kantaen. Jotain iskostui taas syvemmälle päähän. Miksei aina voisi asua näin?

Syksyllä aloin etsiä taloa maalta. Tuntui tyhmältä palata mökiltä takaisin kaupunkiin. Taloa ei löytynyt. Keväällä 2011 olin jo niin tuskastunut, että päätin vaihtaa työpaikkaa. Olin tehnyt iltatyötä ruokaravintolassa piikoen jo monta vuotta. Päätin vaihtoehdoiksi kiva päivätyö tai jos ei löydy, niin kouluun opiskelemaan kotieläinten hoitoa.

Sain töitä Kauppahallista helmikuussa vain hetki ennen koulujen yhteishakua.

Jatkoin kokkailuja, tein kirppislöytöjä (lapikkaat, lammasturkki, juustomuotteja,..) ja päätin pitää haaveestani kiinni.

Yhtäkkiä elokuussa se talo sitten löytyi. Ihan perus omakotitalo. Vanha ja kunnostettava, mutta ei päälle sortuva. Ensimmäisinä viikkoina olin aivan sekaisin. Keitin koko ajan hilloja, mehuja ja leikkelin pensasaitoja. Lämmitin saunaa, istuksin pihakeinussa yötä myöten ja katselin peltoja sieltä suunnasta kun niitä näkyi. Juttelin naapureille, viiletin metsissä koirien kanssa ja rakensin komposteja. Veneiltiin ja tehtiin paljon hyvää ruokaa.

Seuraava kesänä, 2012, otin ensimmäiset hyötyeläimet.

Aika kummallista, että jo seuraavan vuoden tammikuussa tilanne oli tämä: vuokraamaani naapurin navettaan talutettiin lapinlehmä Ilmestys. Sitten juotin vasikalle iltamaidon. En voi uskoa tätä. Kun Ilmestys katseli uutta kotiaan isot pandasilmät ymmällään, silitin ekaa kertaa lehmää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti