perjantai 23. lokakuuta 2015

Lihajuttuja taas. Taitaa olla syksy.

Kalkkunat vihdoin lihana, pässien teurastusta suunnitteilla ja pakastimia sulateltu, että vuoden sato mahtuisi kylmään. Arvostan lihaa, joka on kasvatettu hyvin ja eläin on päässyt toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Siksipä kannattaa kasvattaa liha itse. Voi vaikuttaa eläinten oloihin juuri niin paljon kuin haluaa. 

Vapaana pihalla laiduntanutta ja luomurehulla
kasvanutta kalkkunaa valmiina juhlapöytään!
En ole ostanut possua aikoihin, koska tuotantotavat ovat sellaisia, mitä yksinkertaisesti ei voi tukea. Tonkiva ja touhukas elukka kuuluu mielestäni ulos kaivelemaan juuria ja juurakoita. Samoin porsitushäkkien käyttö useita viikkoja, on mielestäni jotain mitä ei hirveesti voi puolustella (muuta ku rahalla). Parin vuoden pekonittomuuden jälkeen täytyy todeta, että kyllä sitä possun lihaa vähän kaipaa. Se on hyvää! No joo, syön joskus luomupossua ja onhan sitä sianlihaa joskus tarjottukin (ja tottakai syön hyvällä ruokahalulla jos ruokaa tarjotaan :D ).

Löysinpä sitten Perkkiön tilan joka kasvattaa possua villinä ja vapaana. He myös ruokkivat siat kotimaisella rehulla. Päätin tarttua tilaisuuteen ja tilasin puolikkaan sian. Aivan mahtava setti muhkeita pekoneita, kasleria, kinkkua, kylkeä ja jauhelihaa saapui! Leikkuutavan sai päättä itse ja kuinka usein oikeasti voit ostaa lihaa mikä on edellisenä päivänä teurastettu? Lisänä luita, silavaa, pää ja sorkkakin.

Kuva: Perkkiön tila

Kuva: Perkkiön tila
Joskus meillä on varmaan omia possuja. Toivotaan. Treenataan nyt tämän kokkausta ensin ja tutustutaan vähän lisää mitä possukat tarvitsisivat elääkseen tyytyväisinä ja terveinä.

Sanottakoon vielä, että onneksi ainut vaihtoehto ei ole mennä S-K-marketin valikoiman mukaan tai vaihtoehtoina vain virallinen luomu tai sitten tehotuote, jonka alkuperästä ei tiedä edes tuottajamaata. Pieniä, eläinten hyvinvointiin keskittyviä tiloja on paljon ja ne ei toimi, ellei niiden tuotteita arvosta. Nyt syksyllä on paras aika bongata suoramyynti-ilmoituksia ja hankkia vuoden lihavarastot täyteen. Ei tarvi sitten jouluna itkeä, kun ei mistään saa luomukinkkua tai juhannuksena kun ei sa grilliherkkuja yhtään eettisemmin kasvatettuna.
Tässä vielä esimerkki pakastimen järjestämisestä:
pakastimen oveen lappu, jossa sisältö suurin piirtein.
Nimitarrat ei pysy kuitenkaan laatikoiden kyljissä ja ois kiva tietää
mistä päin pakastinta lähtee mitäkin etsimään. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti